ISO 20560–1 ‑standardin mukaiset putkistomerkinnät

ISO 20560–1 stan­dar­din pää­tar­koi­tus on luo­da kan­sain­vä­li­nen stan­dar­di, joka kor­vaa mai­den omat sää­dök­set tai alu­eel­li­set sään­nöt. Värien käyt­tö tun­nis­tee­na ja varoi­tus­sym­bo­leis­sa tekee put­kis­ton sisäl­lön ja vaa­ro­jen tun­nis­ta­mi­ses­ta nopeampaa.

Sel­kei­den ja ylei­ses­ti tun­nis­tet­tu­jen put­kis­to­mer­kin­tö­jen käyt­tö on ehdot­to­man tär­ke­ää glo­baa­lin ja pai­kal­li­sen tur­val­li­suu­den sekä huol­to­toi­men­pi­tei­den kannalta.

Tärkeimmät huomiot

Put­kis­to­mer­kin­tö­jen tyy­liin ja mal­liin vai­kut­taa monet eri teki­jät kuten kemi­kaa­lin tyyp­pi (kate­go­ria), put­ken hal­kai­si­ja ja virtaussuunta.

Putkistomerkintöjen peruselementit

Alan stan­dar­dien mukai­set put­kis­to­mer­kin­nät muo­dos­tu­vat nel­jäs­tä peruselementistä:

  1. Perin­tei­nen tunnisteväri
  2. Aineen/sisällön nimi
  3. Vir­taus­suun­nan osoit­ta­mi­nen (nuo­let)
  4. Varoi­tus­sym­bo­lit, GHS-sym­bo­lit (tai molemmat)
  • Vaa­ral­li­set aineet (alka­li)
  • Kaa­su (nes­te­mäi­nen tai kaasumainen)
  • sam­mu­tusai­ne
  • Nes­teet ja kiin­teät aineet (jauhemainen/rakeinen)
  • Vesi
  • Hapot
  • Ilma

Ainekategoriat väreittäin (perinteiset tunnistevärit)

ISO 20560–1 ‑stan­dar­din yksi kes­kei­sim­mis­tä hyö­dyis­tä on tun­nis­te­vä­rien vakiin­nut­ta­mi­nen. Samo­ja väri­koo­de­ja käy­te­tään maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Tämä on tär­ke­ää niin toi­mia­lal­le kuin pelastuslaitoksille.

Putkistomerkintöjä on olemassa kolmessa eri koossa. Väritunnisteen leveys määrittyy putken halkaisijan mukaan.

Put­ket 150mm tai alle

Put­kis­sa, jois­sa hal­kai­si­ja on 150mm tai vähem­män, tun­nis­te­vä­rin tuli­si olla vähin­tään 85mm leveä.